November 2018
Laulutekstin tulkinnasta
15/11/18 14:02
Olen järjestämässä kollegani Riitan kanssa kurssia, jonka aiheena on ilmaisu ja tulkinta. Sitä suunnitellessa on tullut mieleen omia kokemuksia tulkinnan opettelusta vuosien varrelta. Olen käynyt erilaisilla kursseilla, opiskellut kirjallisuutta ja kokeillut vähän kaikenlaisia työtapoja. Laulajan taiteellista ajattelua käsittelevä maisterin tutkielmanikin liippasi aihetta läheltä, kun haastateltavat kertoivat siitä eri näkökulmista (Laaksonen 2016).
Tulkinnan ja ilmaisun harjoittelemisen voi mielestäni jakaa karkeasti teksti- ja musiikkilähtöiseen tapaan. Tekstilähtöinen tapa on huomattavasti yleisempi. En ole nähnyt muiden laulunopettajien työskentelevän toisella tapaa kovinkaan paljoa. Ajattelen sen johtuvan siitä, että tekstin merkitykset ovat paljon yksiselitteisempiä kuin musiikin. Niinpä se on helpompi tapa päästä sisään kappaleeseen. Usein aloitan siitä itsekin laulajien kanssa, joten se olkoon tämän postauksen aiheena. Voin avata ajatteluani musiikkilähtöisten harjoitteiden ja läsnäolevan kuuntelemisen suhteen myöhemmin.
Olin joitakin vuosia sitten seuraamassa opetusnäytteitä erääseen laulunopettajan työn rekrytointiin liittyen. Melkein kaikki hakijat lähestyivät oppilaan kanssa kappaletta samalla tavoin. Ensin vähän mietittiin, mistä tekstissä on kyse. Sitten oppilasta pyydettiin lukemaan teksti ääneen, jonka jälkeen se laulettiin. Tämä on itsellenikin tuttu työtapa vuosien takaa ja olin yllättynyt, ettei kukaan ollut kehittänyt sitä eteenpäin. Laulutekstin ymmärtäminen ja ääneen lukeminen ovat molemmat oikein hyödyllisiä. Yleensä melkein kaikki ilmaisu haihtuu kuitenkin savuna ilmaan, kun siirrytään puhutusta tekstistä laulamaan.
Jennifer Hamady (2009) on kirjoittanut aiheesta mm. The Art of Singing -kirjassaan. Hänen innoittamanaan olen uudelleenarvioinut omiakin työtapojani tulkinnan opettamisessa. Kun laulaja on sisäistänyt tekstin merkityksen ja kykenee uskottavasti puhumaan sen, on tärkeää saada se kantamaan lauluun. Sen sijaan, että suoraan lähdettäisiin laulamaan, on hyödyllisempää puhua tekstiä eri äänenkorkeuksilla. Laulajan on hyvä kuvitella koko ajan, että hän puhuu eikä laula. Tämä harjoitus paljastaa myös, millainen intensiteetti ilmaisussa on riittävä sävellyksen kannalta. Joskus laulajan täytyy valita, onko hän valmis ilmaisemaan niin intensiivisesti kuin haluttu soundi vaatii. Muita laulajia on hyvä kuunnella myös tällä korvalla. Miltä laulaja kuulostaa, jos kuvittelee hänen laulamisen sijaan puhuvan samalla äänenlaadulla?
Yksittäisten äänenkorkeuksien jälkeen voi siirtyä yksinkertaiseen melodiaan, esimerkiksi asteikkoa terssi ylös ja alas. Edelleen tulisi käyttää puheen rytmiä ja soundia, ajatella puhuvansa. Tätäkin voi kokeilla eri korkeuksilta. Sitten, kun se sujuu vaivatta, voidaan siirtyä itse kappaleeseen. Vielä tässäkin vaiheessa on hyvä kuvitella puhuvansa laulamisen sijaan. Mikäli jokin harjoituksen vaihe tuntuu vaikealta, kannattaa palata aina edelliseen ja yrittää sen jälkeen uudestaan. Miksi sitten haluamme pitää puhumisen tunteesta ja rytmistäkin kiinni? Oletettavasi se auttaa ohittamaan mielikuvan laulamisesta sekä mielikuvaan liittyvät maneerit. Usein lähtiessämme laulamaan laitamme ikään kuin valmiiksi jonkin “lauluasetuksen”, joka ei välttämättä olekaan sopiva juuri sillä hetkellä laulamaamme lauluun.
Tässä vielä lyhyesti kerrattuna harjoitus:
1. Puhu teksti
2. Puhu teksti yhdellä äänenkorkeudella, vaihtele korkeutta
3. Puhu teksti yksinkertaisella melodialla
4. Laula alkuperäisessä melodiassa ja rytmissä, mutta kuvittele edelleen puhuvasi
Lisäämällä vain pari välivaihetta tekstin puhumisen ja laulamisen väliin päästään kokemukseni mukaan huomattavasti tehokkaammin autenttiseen ja laulajalle merkityksellisemmältä tuntuvaan lopputulokseen. Harjoitus on yleensä sitä helpompi, mitä puheenomaisempi lauluteksti on. Kovin runollisiin sanamuotoihin on haastavampaa löytää puheen rytmiä ja ilmaisua. Se vaatii enemmän kokemusta. Runollisempaan materiaaliin jokin toinen työtapa voi olla toimivampi. Yleensäkin kaikkein parhaimpaan lopputulokseen pääsee kokeilemalla tulkintaa ja ilmaisua eri lähtökohdista. Tutkimalla eri vaihtoehtoja on mahdollista jättää esitystilanne avoimemmaksi, kun ei ole kiinni vain yhdessä tulkintatavassa.
Mitkä ovat sinun suosikkitapojasi työskennellä tulkinnan ja ilmaisun kanssa?
Lähteitä:
Hamady, Jennifer (2009). The Art of Singing. Hal Leonard.
Laaksonen, Ville (2016). Taiteilijuus laulunopetuksessa - Tapaustutkimus kolmen pop/jazz-laulun ja laulupedagogiikan opettajan käsityksistä laulajan taiteellisesta ajattelusta ja sen opettamisesta. Maisterin tutkielma. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia.
Comments
Mitä laulunopettajan pitäisi tietää anatomiasta ja fysiologiasta?
02/11/18 17:05
Ensin on hyvä ymmärtää, että ei ymmärrä paljoakaan eikä yksiselitteisiä vastauksia ole. Tästä oiva esimerkki itselleni on ollut Ingo Titzen Principles of Voice Production -opus. Olin oppinut aiemmin, että Bernoullin efektin vuoksi äänihuulet värähtelevät. Titze kuitenkin esittää, että se ei voi yksinään selittää jatkuvaa värähtelyä (Titze 2000, 88-89). Pelkästään äänihuulten toiminta on jo niin monimutkainen asia, että sen syvällinen ymmärtäminen vaatii paljon paneutumista. Itse joudun palaamaan samoihin lukuihin aina uudestaan ja uudestaan. Joka kerta kuitenkin ymmärrän vähän perusteellisemmin. Auttaako se minua laulamaan paremmin? Ei yhtään! Entä opettamaan? Mahdollisesti. On hyödyllistä ymmärtää, miten asiat toimivat. Laajempi ymmärrys ruokkii luovuutta ja erilaisten opetusmenetelmien kehittämistä. Suoria vastauksia kirjoista ei juurikaan löydy. Ja jos löytyy, niin ne ovat usein puolitotuuksia tai spekulointia.
Äänentuottoon osallistuvat kehonosat voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: keuhkot (voimanlähde), äänihuulet (äänilähde) sekä ääntöväylä (suodatin). Keuhkoista tuleva ilmavirta saa äänihuulet värähtelemään synnyttäen äänen ja ääntöväylä voimistaa ja suodattaa sen. Prosessi ei ole kuitenkaan lineaarinen, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ääntöväylä esimerkiksi vaikuttaa äänihuulten toimintaan ja ääntökynnykseen (Titze & Verdolini Abbott 2012, 286-310).
Äänihuulivärähtelystä on mielestäni hyvä ymmärtää vähintään se, että värähtelynopeus vaikuttaa äänenkorkeuteen. On myös hyödyllistä tuntea suurin piirtein äänihuulten rakenne sekä tietää niiden kiinnittyvän eri tavoin liikkuviin rustoihin. Laulajan ja usein opettajankin kannalta on kuitenkin melko yhdentekevää, mitkä lihakset tarkalleen liikuttavat mitäkin kurkunpään osaa. Ymmärrys siitä, että laulaessa kurkunpään osien täytyy päästä liikkumaan eri asentoihin, riittää aika pitkälle. Yksi asetus tai tietynlainen lihasjännitys saattaa toimia yhdenlaiseen äänenkorkeuteen ja -laatuun, mutta toisenlaiseen äänenkorkeuteen se saattaa olla aivan väärä. Samankaltaisen äänenlaadun tuottamiseen saattaa hyvinkin olla myös erilaisia strategioita sekä yksilöllisiä eroja.
Monet ovat saattaneet kuulla CT- ja TA- eli cricothyroid- ja thyroarytenoid -valtaisuudesta puhuttaessa rekistereistä. Yksinkertaistetusti ajatus on, että pää-ääni, falsetto tai M2 on CT-valtainen ja rinta-ääni tai M1 on TA-valtainen. Vaihtaakseen sujuvasti rekisteristä toiseen, täytyisi lisätä toisen aktiivisuutta ja vähentää toisen. Onko tästä tiedosta jotain hyötyä? Ei mielestäni yhtään mitään. Kaiken lisäksi se on väärin. CT:n aktiivisuus näyttäisi riippuvan ennen kaikkea äänenkorkeudesta, ei -laadusta (ks. Kochis-Jennings 2008, Hull 2013).
Entä mitä tulisi tietää hengityslihaksista? Ehkä voi olla ihan hyödyllistä vilkaista anatomian kirjaa saadakseen ainakin jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisia lihaksia keskivartalosta löytyy. Monella laulajalla on kovin epämääräinen käsitys palleasta, joten sen muoto, sijainti ja kiinnityskohdat on hyvä tietää. Oleellista on ymmärtää, miten hengitys toimii ja mikä pallean rooli siinä on. Vaikeiden lihasten nimien kertominen laulajalle ei kuitenkaan auta tätä laulamaan yhtään paremmin. Vaikka opettaja tuntisi kaikkien kehon lihasten nimet, ei siitä ole mitään hyötyä ellei ymmärrä ilmanpaineen erojen merkitystä.
Leuan ja kielen toiminnan ymmärtämisestä on apua ääntöväylän akustiikan hahmottamisessa. Itse en muista kovinkaan montaa sen alueen lihasta nimeltä, mutta tiedän, miten eri osat liikkuvat ja millaisia laulamisen kannalta oleellisia muotoja ääntöväylällä on mahdollista tehdä. Joka tapauksessa yksittäisen lihaksen toimintaan keskittyminen on huono harjoitusstrategia. Vai oletko kuullut, että joku olisi oppinut kävelemään keskittymällä reisilihastensa toimintaan? Tärkeämpää on tuntea ääntöväylän akustiikkaa sen verran, että tietää perusteet resonansseista ja formanteista sekä ymmärtää niiden merkityksen laulamisessa.
Ylipäänsä kehon toimintaan liittyvien yksityiskohtien kanssa on hyvä miettiä, mikä niiden funktio äänen toiminnan kannalta on. Kokonaisuus on yksityiskohtia oleellisempi. Aikaisemmassa postauksessani kävin läpi hengitystä. Periaatteessa ei ole väliä, miten tasainen subglottinen paine saadaan aikaiseksi, kunhan se jotenkin onnistuu. Toki opetuksessa kuitenkin yleensä etsitään jollain tavalla vaivattominta tapaa. Ehkä kirjoituks(i)eni tärkein pointti on se, että tietoa on paljon ja mikään ei ole yksiselitteistä. Ristiriitaisiakin näkemyksiä löytyy, joten mitä enemmän lukee, sitä enemmän oppii kriittisyyttä. Se hyödyttää lopulta omaakin osaamista ja laulamista.
Lähteitä:
Hull, Darcey Marie (2013). Thyroarytenoid and cricothyroid muscular activity in vocal register control. University of Iowa.
Kochis-Jennings, Karen Ann (2008). Intrinsic laryngeal muscle activity and vocal fold adduction patterns in female vocal registers: chest, chestmix, and headmix. University of Iowa.
Titze, Ingo (2000). Principles of Voice Production. Iowa City: National Center for Voice and Speech.
Titze, Ingo & Verdolini Abbott, Katherine (2012). Vocology - The Science and Practice of Voice Habilitation. Iowa City: National Center for Voice and Speech
P.S. Mikäli muuten kaipaat lisäoppia ääntöväylän akustiikasta ja formanteista, järjestän silloin tällöin kursseja aiheesta Helsingissä. Seuraava on 8.12.2018. Käyn myös mielelläni pitämässä aiheesta luentoja ja workshoppeja oppilaitoksissa. Ajankohtaista tietoa kursseistani saat liittymällä postituslistalleni.